Äiti ja lapsi silmätikkuina

Olen koko ikäni joutunut silmätikuksi vanhempana ja myös lapsena. Lapsellani on ollut motorinen viive, ja kielellinen erityisvaikeus. Hän on oppinut vasta 5-vuotiaana puhumaan. Lastensuojeluilmoituksia on tullut tarhassa, vaikka lapsi oli erityistarharyhmässä kielellisen vaikeuden takia. Eskarissa ei ollut pientä ryhmää, vaan hän joutui suureen ryhmään. Siellä tehtiin lyhyessä ajassa useita lastensuojeluilmoitusta, eikä lasta ymmärretty missään. Hän oli tehnyt eskarissa tyhmää ja oli paniikissa sanonut, että isä voi suuttua, ei kerrota hänelle voi lyödä seuraavana päivänä, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Neljä poliisia ja sosiaalipäivystys veivät hänet kiireellisenä sijoituksena lastenkotiin ja sieltä perhekuntoukseen yli vuodeksi. Mitään apua lapsi ei ole saanut haasteisiin.

Nyt todettiin, että vanhempien mentalisaatiokyvyn puute on aiheuttanut tunnesäätelyn ongelmat: ei tarpeeksi rajoja ja johdonmukaisuutta, ja siksi lapsi käyttäytyy huonosti eikä tottele. Olemme liian hitaita, lapsi impulsiivinen, vilkas, motorisesti levoton, kyllästyy nopeasti kaikkeen, tarvitsee paljon aikuisen apua. Me olemme vaurioittaneet hänet, sanottiin. Nyt kiireellinen sijoitus on ollut kohta vuoden voimassa ja lapsi poissa kotoa. Sijaisperhe lopetti jo viiden kuukauden jälkeen, ja lapsi on nyt laitoksessa. Johtaja sanoi heti, että tämä on viimeinen paikka eikä enää voi tehdä mitään, kyseessä on menetetty tapaus, paras kun saadaan vanhemmat pois kokonaan. Lapsi on sairaalakoulussa, tarvitsee paljon apua ja laitoksessa pitäisi yksin selvitä. Lastensuojelu kieltää ADHD-tutkimukset ja avun siihen eikä saa lääkitystä, kun se on ”kemiallista väkivaltaa”. Ei tämä ole lapsen edun mukaista.