Eihän sulla voi olla ADHD koska oot käyny ammattikorkeakoulun ja tehny sun työt hyvin
Sain tänä vuonna aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder) -diagnoosin. Kaikille on tutumpi varmaan kirjainyhdistelmä ADHD. Ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Mulla on ne kaikki! Diagnoosi helpotti ihan hirveästi. Sain selityksen sille, että miksi oon tällainen. Mun aivot ovat erilaiset! ADHD on neurologinen, aivojen välittäjäaineiden toiminnan erilaisuudesta johtuva ominaisuus.
Sain selityksen sille, että miksi en pysty istumaan edes yhden oppitunnin verran paikallaan. Miksi en voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Miksi en jaksa kattoa jotakin sarjaa edes yhtä jaksoa, kun taas jotakin voin katsoa vaikka koko tuotantokauden kerralla. Miksi sanon ja teen asioita, joiden seurauksia en ymmärrä. Pelikatsomossa huomaan korkealla katossa olevan sählypallon, joka on jostain syystä mennyt lampun suojakuvun alle. Mietin, että miten se on sinne mennyt. Kukaan muu ei varmaan ole edes huomannut sitä siellä. Ei ainakaan mun vieressä istuva kaveri, kun hänelle ääneen pohdin asiaa.
Seminaarissa huomaan, että huoneen eri puolilla olevat kellot eivät ole samassa ajassa, yksi taulu on vinossa ja verho roikkuu. Ai niin, tämä seminaari! Ja kohta mietin, että koira pitää rokottaa kuukauden päästä. Taas ai niin, tämä seminaari! Hmm, unohdinkohan maksaa vakuutuslaskun, koska se ei tule e-laskuna pankkiin? Ja taas, ai niin tämä seminaari! Tenttimatskua lukiessa yhtäkkiä havahtuu olevansa Gigantin nettisivuilla kattelemassa kihartimia. En todellakaan tarvitse kiharrinta, mutta nämä erilaiset lämpötilansäädöt ja ioniteknologiat! Kuinka tärkeää ja mielenkiintoista just nyt!
”Eihän sulla voi olla ADHD, koska se on ylivilkkaiden pikkupoikien sairaus.” Eipä niin, mutta silti olen aina ala-asteella joutunut luokan eteen selin seisomaan, koska olen häirinnyt tuntia käymällä teroittamassa jokaisen penaalissa olevan kynän erikseen luokassa olevan roskiksen luona. ”Eihän sulla voi olla ADHD, koska oot käyny ammattikorkeakoulun ja tehny sun työt hyvin”. Kyllä mulla on, eikä koulunkäynti ole ollut helppoa. Koulu- ja työpäivät eivät ole olleet fyysisesti raskaita, mutta välillä olen ollut sen päivän jälkeen ihan helvetin väsynyt kaikesta siitä sosiaalisuudesta, keskittymisestä ja tarkkaavaisuudesta, mitä se multa vaatii ja illan sosiaaliseksi kontaktiksi riittää keskustelu kaupan kassan siitä, tarvitsenko kuittia. ADHD-ihminen ei ole aina vireystilaltaan yliaktiivinen, vaan voi olla myös päinvastaisesti tosi alavireinen. Vireystila vaihtelee.
Ja entäpä ne lääkkeet? ”Eikö ne oo huumeita?” No eivät ole! Lääkkeet auttavat aivojen toimintaa mm. auttamalla välittäjäaineita viemään sen yhden viestin perille asti ennen kuin ne kaikki muut aivoissa olevat viestit ehtivät sotkea sen. Mun päästä sammui se hälinä, minkä aiheutti samanaikaisesti päällä olevat radiokanavat ja internetselaimen välilehdet. Pystyn keskittymään! Siivoaminenkin on järkevämpää, eikä samanlaista kuin ennen. Joskus kun oli alkamassa laittamaan pyykkejä koneeseen, niin saatto parin tunnin päästä huomata, että ne pyykit ei edelleenkään oo siellä koneessa, mutta keittiön kuiva-ainekaappi on järjestelty. Loogista, eikö? Se menee näin, että ennen kun laittaa ne pyykit koneeseen, menee ottamaan entiset pyykit kuivaustelineeltä ja huomaa, että makuuhuoneen lipasto on pölyinen ja se on pakko pyyhkiä nyt! Luuttua ja pesuainetta hakiessa miettii, että pitäiskö syödä aamupala ennen tätä siivousta ja puuroa kaapista ottaessa huomaa kaapin sisällön olevan epäjärjestyksessä. Sekin pitää siivota heti! Ennen kun puuro on lautasella ja ne pyykit koneessa, niin on ehtiny tapahtua monta asiaa.
Lääkitys auttaa mua keskittymään ja vähentää impulsiivista käyttäytymistä. Keskityn tekemään kauppalapun, käyn kaupassa ja ostan ne asiat, mitä siinä lapulla lukee. Ystävän kanssa kahvia juodessa pystyn kuuntelemaan ilman, että mun tarvii selata puhelimella nettiä koko ajan tai lähteä laittamaan niitä pyykkejä koneeseen. Oon mää ennenkin kuunnellut, enkä mää sieltä netistä edes oo mittää lukenu. Selannu vaan Facebookkia eestaas. Kädet liikehtivät levottomasti korjatakseen aivojen matalaa aktivaatiota. Jos oisin keskittynyt siihen, etten liikuttele niitä käsiä tai ajattele seitsemäätoista muuta asiaa samaan aikaan, niin sitten suurin osa mulle puhutusta ois menny ohi. Lääkityksen aloittamisen jälkeen mun avaimet eivät ole olleet kertaakaan hukassa. Ja se on muuten iso juttu! Pääsen lähtemään kotoa paljon nopeammin. Koska keskityn, enkä sählää ja härvää kaikkea turhaa. Vireystila on tasainen, enkä hermostu kahvikupin väärästä sijainnista. Aloitan asioita ja teen niitä loppuun asti. Saishan niitä tehtyä ilman lääkitystäkin, kun joku sanois vieressä, että ”No mikset vaan tee?”.
ADHD ei johdu kasvatuksesta, eikä se tule yhtäkkiä. Oishan se kiva, jos vois syyttää äitiä huonosta kasvatuksesta ja pyytää sitä sillä verukkeella maksamaan mun lääkkeet. ADHD on synnynnäinen ja periytyvä. Ehkä oon periny tämän mun alkoholisti-isältä. Ja ehkä se lääkitsee itseään sillä alkoholilla niin kuin monet ADHD-ihmiset saattavat tehdä.
Joku varmaan miettii, että miksi kirjotan tätä. Välillä särähtää korvaan mm. ”muotidiagnoosi” ja ”mun koira on niiin ADHD”. Joo-o, mulla kesti yli vuosi ensimmäisestä lääkärikäynnistä tämän muotidiagnoosin saamiseen. Mutta mitäpä sitä ei muodikkuuden eteen tekis! Ja on munki koira vilkas, useimmiten ylivilkas, mutta se ei oo meistä se, joka ruukas jättää keskimäärin viis kertaa viikossa avaimet kodin ulko-oveen yön ajaksi. Ja eipä siitä haittaakaan oo, jos ihmiset tietäis ADHD:sta enemmän.
Ei ADHD kuitenkaan oo pelkkää negatiivisuutta. Paljon on hyviäkin ominaisuuksia, mm. poikkeuksellinen kyky muistaa yksityiskohtia ja painaa asioita mieleen, haasteista nauttiminen ja halu ottaa riskejä, energisyys ja innokkuus. Ja monet mun impulsiiviset teot on johtanu hyvään! Kaikilla on varmasti joskus vähän samanlaista, mutta mulla se on vaikuttanu negatiivisesti mm. arjen- ja elämänhallintaan sekä toimintakykyyn.