Mitä tapahtuu, kun vanhempi väsyy tai jopa sairastuu?
Nepsyperheissä arki on yhtä haipakkaa, kun huomioidaan lääkärit, terapiat, palaverit, apteekkijuoksut jne. Kaikki yleensä pyörii nepsylapsen tai -lasten asioissa. He tarvitsevat paljon tukitoimia, jotta arki pyörii ja lapsi voi itse ehkä paremmin. Usein, tai no lähes aina, vanhemman oma hyvinvointi jää kakkoseksi ja usein perheissä on muitakin lapsia, joiden kuuluu saada huomiota, rakkautta ja ymmärrystä omissa ikähaasteissaan. Kombona tämä on erittäin kuluttava.
Mutta mitäs sitten kun vanhempi sairastuu? Kuka silloin juoksee ja hoitaa? Otetaan mukaan yksinhuoltajaperheet. Mahdotonta hoitaa, jos tukiverkostoa ei ole ja valitettavasti usein näin onkin.
No, vanhempi kun sairastuu, niin juoksut loppuvat siihen. Kestääkö sairaus päivän, kaksi, viikon ja onko tämä koronan vaikutusta? Sairastumisen pelko jo luo stressiä tulevasta.
Miten tämä sairaus näkyy nepsylapsen silmin? Usein lapsi osaa ottaa kaiken ilon ja hyödyn irti, kun äiti tai isä joutuu lepäämään. Kaikki perheen laatikot ja kaapit kolutaan, lapsen päässä kaaos, kun struktuuri ei toimi eli lopputulos on kaoottinen. Niin vanhemmalle kuin lapselle. Kuka tässä tulee auttamaan ja tukemaan eritoten lasta ja antamaan vanhemmalle levon, että parantuu pian? Voin olla varma, ettei kukaan. Jokainen meistä tietää, että stressi ei paranna yhtään nopeammin.
Tätäkin asiaa voisi ennakoida. Perheiden olisi mahdollista saada nopeasti apu kotiin ja auttamaan perhettä, että kaikki voisi henkisesti paremmin. Usein nepsylapselle palautuminen normaaliin arkeen kestää päiviä.
Elämä erityisen kanssa vaatii paljon. Kunpa yhteiskunta joku päivä tämän tajuaisi myös.