?>

Nykypäivän kummajaiset ja yhteiskunnan hylkiöt

Nepsylapsi ja hänen perheensä. Nykypäivän kummajaiset ja perheille kuuluvien tukimuotojen saatavuuden haasteet. Lähdetään ensin siitä, että saadaan diagnoosi, sekään ei aina ole helppo temppu, moni vanhempi on jo tässä kohtaa ulapalla. Osa pääsee kouluterveydenhuollon kautta, osa ei löydä reittiä tutkimuksiin lainkaan pompottelun jälkeen.
Sosiaalipuoli ei näe palveluiden kuuluvan nepsyperheelle: hae terveydenhuollosta. Menet terveydenhuoltoon, meillä ei ole teille mitään tarjolla, ei tarpeeksi vammainen asiakas.

Olet puolesi pitävä vanhempi, saat taistella ja pitää puolesi lastensuojelun päättömyyden vuoksi, kuitenkin monen nepsylapsen kohtalo on nykyäänkin sijoitus tai huostaanotto, kun ette perheenä saa apua, vaikka sitä haette. Huonolla tuurilla lastensuojelun toimet aiheuttavat vanhemmille lisää taakkaa, kun erityislapsi nähdään vaarallisena ja hallitsemattomana. Tätä mielikuvaa saa yhä myös lastensuojelun työntekijöille teroittaa, ei nämä erityiset nepsyt pahuuttaan ole tämmöisiä. Jos perheessä ei ole vielä riittävästi ongelmia, kyllä lastensuojelu niitä keksii. Jos ei muuta kuormitusta keksitä, työnnetään perheeseen rasitteeksi perhetyö.

Oma lukunsa on myös Kelan etuisuuksien saatavuus: jos et tiedä mitä etuja voit hakea, et niitä tule saamaan. Joskus hoitavalla tahollakaan ei ole tietoa näistä. Ja muistiko kukaan mainita omaishoitajuudesta? Mistäs sitä saa ja onko eri paikkakunnilla yhtenevät käytännöt. Eipä ole.

Mikä nepsyvalmentaja, ette te sitä täältä saa, no mistäs, monenneltako luukulta me hänet tavoitetaan… Ai niin, pitäisi tässä sivussa koittaa elää perheenä ja hoitaa arkisiakin juttuja… Käyttää lasta terapiassa, koulukeskusteluissa, lääkärissä… Missä välissä tämä nepsylapsen vanhempi hoitaa itseään? Kuka se itse on?

Kalenteri täynnä, väsytystaistelu on loputon, on tunnettava lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki, vammaispalvelulaki ja sosiaaliturvaoppaat. Tarvittaessa sinun tulee valittaa huonoista päätöksistä ja totta, mikäänhän ei muutu, jos me näiden nepsyjen vanhemmat hyväksytään tämä. Lakeja rikotaan sen minkä keritään. Miksi?

Moniko tietää sosiaaliasiamiehen toiminnasta, moniko käyttää alle 18-vuotiaan oikeusturvaa asioiden hoitoon. Miksi, ovatko nämä nykypäivän kummajaiset putoamassa yhteiskunnasta sivuun, vanhemmat uupuvat taistelussa näitä edellä mainittuja tahoja vastaan, kun voimavarat tulisi kohdentaa lapsiin, ja tässä ja nyt elettävään arkeen.

Työpaikoilla työnantajat voivat hankaloittaa perhettä hoitavan vanhemman asemaa, vaikka näin ei saisi olla, mutta näin vaan on. Moni erityisen vanhempi joutuu jäämään työelämästä pois, muuttamaan elämänrytmin eristyneeseen nepsyarkeen, jota sävyttävät nämä taistelut eri tahojen kanssa. Monen nepsyperheen elämä on yksinäistä, monikaan ei enää kutsu kylään tai käy nepsyperheiden luona, minkä toisaalta ymmärrän.

Miksi ei ole selkeää hoitopolkua, tukipalveluita ja varhaista apua kaikille tasapuolisesti saatavilla?

Kerro oma tarinasi

Haluaisitko oman, lapsesi tai perheesi tarinan esiin?

info@naenepsy.fi