?>

Pitkä ja kivinen tie

Olen monesti miettinyt sitä, kuinka ihmeellinen tämä meidän asuttama planeetta on ja sen ympärillä käytävät päivittäiset toimet. Yksi asia on kuitenkin vielä sitäkin ihmeellisempi: nepsy-nuoren pitkä ja kivinen tie.

Jos miettii supersankarielokuvia, joissa sankari saa soturin roolin, niin tässä tapauksessa me nepsy-vaikeuksien kanssa painivat olemme niitä arkisen elämän sotureita. Se on outoa ja ihmeellistä, kuinka lyhyessä ajassa voit muuttua paremmaksi ihmiseksi ja kasvaa henkisesti. Olen nyt 20 vuotta ja olen aika lailla sen 3 vuotta kamppaillut erilaisten arkisten asioiden kanssa, jotka saattavat joillekin olla vain niitä arkisia asioita. Minulle ne olivat niitä taistelukenttiä, josta selvisin eteenpäin. Niiden ”sotavuosien” aikana olin henkisesti alhaalla ja asioista ei tullut oikeastaan yhtikäs mitään. Lääkitys jäi ja hygienia unohtui, masennuin päivä päivältä enemmän ja vajosin alemmas. Itkin joka yö peilin edessä, että miksi olen tällainen. Myöhemmin sen oivalsin, että olen vain piilotellut niitä omia erityispiirteitä ja siksi en ole onnellinen oma itseni.

Olen aina ollut hyväsydäminen ja asiallinen poika ja nyt olen saanut itseni takaisin haasteiden jälkeen. Jokaisen tulisi arvostaa ja kunnioittaa erilaisuutta ja ymmärtää maailmaa laajemmin. Kaikki ei ole niin yksinkertaista, kuin voisi olettaa. Pahin ongelma on se muiden ihmisten, lääkärien, opettajien vähättely nepsy-nuorten ongelmissa. Jos tulet vähättelemään uusiksi sen jälkeen, kun kokeilet viettää päivän näissä värikkään erilaisissa aivoissa. Saisit ainakin perspektiiviä ”ei tule verta ei voi sattua” ajatusmaailmaasi.

Jokainen ansaitsee oikeuden olla oma itsensä ilman pelkoa maalitauluksi joutumisesta, ja sen takia painotan erilaisuuden tärkeyttä. Meidän omilla kokemuksillamme voimme toinen toisiamme auttaa elämän haasteissa.

Olet kulkenut pitkän matkan jo, sinä olet voittaja, ole ylpeä itsestäsi!

Kerro oma tarinasi

Haluaisitko oman, lapsesi tai perheesi tarinan esiin?

info@naenepsy.fi