Toivo

Toivo kipinöi.

Silloinkin kun lastentarhanopettaja kävi sinuun käsiksi,
sylki korvaani sanoja; olisit itse täällä katsomassa.
Toivo kipinöi.
Silloinkin kun avustajasi käänsi sinulle selän eikä hyväksynyt anteeksipyyntöäsi. Painoi sinua säkkituoliin, vaikka pelkäsit.

Toivo kipinöi.

Silloinkin kun sihisit kirosanoja ja heittelit kaiken irtaimen kohti seinää. Kerroit minun olevan paskista paskin.

Toivo kipinöi.

Silloinkin kun opettajasi katsoi minua nenän vartta pitkin
huomauttaen ettei havaitsemani vahvuutesi kyllä näy koulun arjessa.

Toivo kipinöi

kun taas kerran vaihdoit koulua, peläten tulevaa. Jo valmiiksi alistuneena.

Toivo kipinöi.

Kun astuit sisään uuden luokkasi ovesta.
Silloin toivonkipinä iski tulta. Ja minä tiesin, tulimme oikealle polulle.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Sinä ansaitset sen.

Toivon.