Erityislapsiperheiden tilanne sekä avun ja tuen saanti on heikentynyt

Kirjoittaja: Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja (sd), Eduskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmän ja Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja

Tämän kevään aikana on tullut monelta taholta tietoa siitä, että koronapandemia on heikentänyt erityisesti erityislasten ja -nuorten tarvitseman yksilöllisen avun ja tuen saatavuutta.

Ihmisoikeuskeskus totesi tammikuun lopulla raportissaan, että koronapandemialla on ollut huomattavat vaikutukset lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Koronakiriisi on monin tavoin lisännyt eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa. Pandemian kielteiset vaikutukset usein kasaantuvat ja kumuloituvat juuri lasten, nuorten ja perheiden arjessa.

Myös nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Ihmisoikeuskeskus korostaa, että tässä tilanteessa on tunnistettava erityisesti ne lapset ja nuoret, joiden hyvinvoinnin turvaaminen kriisin aikana vaatii erityistä huomiota.

Näihin kuuluvat esimerkiksi lapset ja nuoret, joiden perheiden toimeentuloa on kriisi heikentänyt, sekä vammaiset, pitkäaikaissairaat, maahanmuuttajataustaiset ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret. Ihmisoikeuskeskus suosittaa, että lasten ja nuorten palveluissa keskeisessä roolissa olevia neuvolapalveluita, sosiaali- ja terveyspalveluissa tarjottavaa perheiden tukea sekä varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitostensa yhteydessä annettavaa oppimisen ja hyvinvoinnin tukea sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintoja ja palveluita ei tulisi karsia missään olosuhteissa.

Ihmisoikeuskeskuksen viesti on erittäin tärkeä, sillä monien yksityisiltä henkilöiltä ja myös järjestöiltä tulleiden viestien perusteella esimerkiksi erityislapsiperheiden tilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. He eivät esimerkiksi saa riittävästi tarpeidensa mukaista lapsiperheiden kotipalvelua. Korona on heikentänyt myös kouluissa erityislasten saamaa henkilökohtaista tukea, apua ja kuntoutusta.

Helmikuussa julkaistussa kansallisessa lapsistrategiassa puhutaan haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien turvaamisesta ja todetaan, etteivät he saa aina tarvitsemaansa oikea-aikaista tukea ja apua. Lapsille tarkoitetut palvelut eivät aina ole johdonmukaisesti ja kattavasti saatavilla. Tämä ongelma on siis ollut olemassa jo ennen koronaa, mutta epidemia on heikentänyt edelleen yksilöllisen tuen ja avun saamista.

Itse erityislapsiperheiltä saamani palautteiden ja viestien perusteella kukaan ei tunnu ottavan kokonaisvastuuta lapsen ja perheen tukemisesta, vaan heitä pompotellaan taholta toiselle. Koronaepidemian myötä pompottelu on lisääntynyt ja perheet kokevat jääneensä yksin. Perheen uupuessa lapsen tilanne muuttuu vielä hankalammaksi, ja mitä enemmän tilanne kriisiytyy, sen vaikeammaksi ja myös yhteiskunnalle kalliimmaksi asian hoitaminen tulee. Korona on perheiden kokemusten perusteella lisännyt pompottelua.

Lapsiasiavaltuutettukin on huolissaan

Samat huolenaiheet olivat myös maaliskuun lopussa julkaistussa lapsiasiavaltuutetun vuosikertomuksessa, jonka otsikkona oli: ”Pandemian varjossa kohti maapallon tulevaisuutta.” Pandemian vaikutukset kohdentuivat eri perheisiin sekä lapsiin ja nuoriin vaihtelevasti. Osa perheistä nautti lisääntyneestä yhteisestä ajasta ja osalla lapsista ja nuorista kotona oleminen ja etäopetus ei aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. He ovat jopa hyötyneet ajasta ja paikasta riippumattomasta opiskelusta, ja he ovat osanneet hakea tukea ja ohjausta.

Kriisin kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin lapsiin, nuoriin ja perheisiin, jotka ovat jo ennestään olleet heikommassa asemassa. Vähävaraisissa perheissä elävät lapset, vammaiset lapset, lastensuojelun tai muun erityispalvelujen piirissä olevat lapset ovat kärsineet pandemian seurauksista eniten.

Lähiopetuksen puute on lisännyt tuen tarvetta erityisesti niillä oppijoilla, joilla on ongelmia opintojen etenemisessä. Oppijoiden saama tuki etäopiskelun aikana ei ollut kaikilta osin riittävää. Opiskeluhuollon järjestämisessä on paikoin ollut haasteita kaikilla opetusasteilla. Etäopiskelun aikana kodin tuen merkitys kasvoi ja kotoa saadun tuen vaihtelevuus aiheutti eriarvoisuutta tasa-arvoisten oppimisen edellytyksissä. Etäopetuksessa korostuva itseohjautuvuus asettaa oppijat eriarvoiseen asemaan: elämänhallinnan ongelmat, oppimiseen liittyvät vaikeudet ja erilaiset mahdollisuudet opiskella kotioloissa vahvistavat eroja oppijoiden välillä.

Aiempia virheitä ei saa toistaa

Yhteiskunnan myönteisen kehittymisen kannalta lasten ja nuorten auttaminen selviytymään kriisistä on oleellisen tärkeää. 1990-luvun alun laman hoito epäonnistui ja sen seurauksena monen silloin lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneen elämään tuli toivottomuus, joka näkyi monin eri tavoin yhteiskunnassa useita vuosikymmeniä – ja osittain jopa edelleen. Onkin tärkeää, ettei näitä virheitä toisteta. Lapsissa ja nuorissa on koko yhteiskunnan toivo ja tulevaisuus. Meillä ei ole vara menettää yhtään tästä tulevaisuuden potentiaalista.

Jokaiselle lapselle ja nuorelle on luotava yhdenvertaiset mahdollisuudet tavoitella omaa potentiaaliaan ja kasvaa ”omaan mittaansa”. Jos emme onnistu tekemään toimivaa koronan jälkeistä tulevaisuusstrategiaa, jossa lapset ja nuoret on erityisesti huomioitu, kielteiset seuraukset voivat olla pitkäkestoiset ja näkyä myös tulevien sukupolvien materiaalisten elinolojen puutteina.

Koronan exit-strategiassa on huomioitava erityisesti lapset ja nuoret. Nyt emme saa toistaa 1990-luvun laman virheitä. Myös järjestöjen rooli yhteiskunnan koronasta toipumisessa on tärkeää. Koronaepidemian aikana järjestöjen ketteryys ja joustava toiminta mahdollistivat avun niillekin, jotka olisivat muutoin jääneet palveluiden ulkopuolelle. Nyt kolmannen sektorin toimijoita tarvitaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien auttamisessa elämässä eteen päin.

Mitä YK:n lapsen oikeuksien sopimus sanoo asiasta?

Lopuksi haluan tuoda esille myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka Suomi on ratifioinut. Sopimuksen erityispiirteisiin kuuluu eritysryhmiin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumisen varmistaminen, minkä tulee näkyä myös kansallisessa lainsäädäntötyössä. Sopimuksessa on tarkoituksella huomioitu erikseen lapset, jotka ovat erityisen alttiita oikeuksien loukkauksille.

Lapsivaikutusten arvioinnissa on tärkeä tunnistaa ne lapsiryhmät, joiden oikeuksien toteutumisessa on erityisiä haasteita ja pohtia esitettyä lainsäädäntöä näiden haavoittuvien ryhmien näkökulmasta. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi vammaiset lapset ja nuoret.

Valitettavasti tällaista lapsivaikutusten arviointia ei Suomessa vielä riittävästi tehdä ja se näkyy myös näissä akuuteissa ongelmissa. Meillä ei myöskään tehdä vammais- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointeja, jotka olisivat erityislasten oikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä.