Jääkaappiäititeorian pitkä varjo

Kirjoittaja: Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsen oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten perheet kohtaavat usein, että lapsen haasteita, oireita ja ongelmia tunnistetaan ja ne otetaan esille, mutta oikeanlaista tai riittävää tukea ei kuitenkaan ole saatavilla. Nepsy-piirteet muodostavat laajan kirjon erilaisia ja eriasteisia piirteitä ja oireita. Diagnoosin saaminen kestää kauan tai sitä ei saa lainkaan. Katseet kääntyvät helposti vanhempiin ja heidän vanhemmuuteensa.

Lapsen haastavalle tai poikkeavalle käyttäytymiselle haetaan usein syyllisiä vanhemmista. ”Vanhemmuus on hukassa” -hokemaa toistetaan vuodesta toiseen vanhemmuutta koskevassa keskustelussa. Erityisen suuri riski joutua tämän ”hukkapuheen” kohteeksi on nepsy-lapsen vanhemmilla. Jos ei ole riittävää tietoa ja ymmärrystä, mistä lapsen poikkeava käyttäminen tai muut oireet kumpuavat, syyllistä haetaan helposti vanhempien toiminnasta.

Vanhempien syyllistämiselle on pitkät perinteet.

Varhaislapsuuden autismin maailmankuulu tutkija Leo Kanner piti autismin syynä tunnekylmiä ”jääkaappiäitejä”. Jääkaappiäititeorian pitkä varjo on edelleen läsnä nepsy-lasten perheissä. Vaikka nyt tiedämme, että autismi selittyy neurobiologisilla tekijöillä, nepsy-lasten käyttäytymiseen ja oireisiin haetaan usein edelleen ensimmäisenä syytä vanhempien huonosta vuorovaikutussuhteesta lapseen. Lyttäävä ja syyllistävä vanhemmuuspuhe on vanhemmille raskasta eikä se ole omiaan parantamaan muutoinkin tavallista haastavampaa perhearkea. Vanhempien huoli oman lapsen pärjäämisestä päiväkodissa, koulussa, vertaissuhteissa, harrastuksissa ja ylipäätään elämässä on suuri eikä siihen kaivata lisäksi ymmärtämätöntä ja syyllistävää suhtautumista.

Monet työelämästä aikuisille tutut asiat on tuotu myös lasten koulunkäyntiin. Työpaikkojen maisemakonttorit ovat koulujen ”avoimia oppimisympäristöjä” ja työelämän projektit ovat kouluissa ”ilmiöoppimista”. Koulujen kasvavat tehokkuusvaatimukset näkyvät erityisopetuksen pienryhmistä luopumisena ja kouluavustajien vähentämisenä. Nepsy-lapsille maisemakonttoriluokat voivat olla erityisen haastava oppimisympäristö. Ilmiöopetuksessa, jossa opettaja nähdään lapsen oppimisen valmentajana, nepsy-lapsi voi jäädä ilman riittävää tukea ja ohjausta. Suuressa ja hälyisessä opetusryhmässä keskittyminen on paljon vaikeampaa kuin pienessä ja rauhallisessa. Kun lapselle sitten ilmaantuu haasteita ja ongelmia koulussa, aletaan selvittämään, mitä pulmia lapsen vanhempien vanhemmuudessa on. Koulun opiskeluympäristössä olevat ongelmat voivat jäädä vähemmälle huomiolle.

Nepsy-lapset ja heiden perheensä tarvitsevat konkreettista apua ja tukea päiväkotiin, kouluun ja perhearkeen. Yläpuolelle asettuva, syyllistävä ja lyttäävä puhe vanhemmuudesta on sen sijaan riskitekijä sekä lapsen että hänen perheensä hyvinvoinnille ja pärjäämiselle. Vanhempien ja perheen oikeus saada asianmukaista tukea on myös yksi tärkeimmistä lapsen oikeuksia. Oikeus on kirjattu niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (18 artiklan 2 kappale) kuin Suomen perustuslakiin (19 §:n 3 momentti). Tämä oikeus ei tällä hetkellä toteudu riittävällä tavalla nepsy-lasten ja heidän perheidensä arjessa.

 

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsen oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka, Mannerheimin Lastensuojeluliitto