Tulevaisuus haastaa meidät näkemään eri tavalla

Kirjoittaja: Riikka Seppälä, Erityisvoimia.fi sivuston toinen perustaja, valmentaja.

Media täyttyy tarinoista, jotka kertovat hohdokkaista uudistajista. Kuulemme uutisvirrassa lakkaamatta, miten maailman uudet innovaatiot tarvitsevat syntyäkseen monimuotoisuutta ja erilaisuuden sallivaa ajattelua. Mutta kuinka avoimia lopulta olemme erilaisuudelle ja sen tarjoamille mahdollisuuksille sitten, kun on tosi kyseessä?  

Kun tarkastelemme sitä, miten meillä Suomessa kohdellaan neurokirjon lapsia ja nuoria, yhteiskuntamme tulevaisuuden rakentajia, näyttää uhkaavasti siltä, että diversiteetti ja erilaisuuden vaaliminen jäävät sanahelinäksi. Totuus kuitenkin tarkistetaan teoista, ei sanoista. Ja tekoja, niitä Suomessa on neurokirjon lasten ja nuorten asioiden edistämiseksi auttamattoman vähän. Mikä on sääli, sillä heissä hukataan valtava potentiaali.

Uudistaja vai häirikkö?

Uudistaja-sana yhdistetään liike-elämässä usein ihmisiin ja yrityksiin, jotka osaavat yhdistellä asioita uudella, ennen näkemättömällä tavalla. Neurokirjon lapsistakin kuulee joskus käytettävän samaa sanaa, mutta valitettavan negatiivisessa sävyssä. Toivon, että tulevaisuudessa pääsemme näkemään nykyisten ns. ongelmalapsiksi leimattujen lasten ja nuorten menestystarinoita ja saamme jo pian nauttia heidän maailmaa mullistavista keksinnöistään. Mutta toistaiseksi, kun tämä upeiden ideoiden takana oleva energia suuntautuu väärällä tavalla, sinnittelyyn ja selviämiseen, ainut mitä heidän käyttäytymisensä mullistaa on koulupäivä – eikä sekään muutu positiivisella tavalla.

Mistä neurokirjossa on kyse?

Neurokirjolla oleva lapsi tai nuori tarkoittaa sellaista ihmistä, joka on neurologisesti epätyypillinen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että hän on hyvin lahjakas, sinnikäs, idearikas ja huippuälykäs, ja samaan aikaan hänellä voi olla pulmia esimerkiksi ajattelun joustavuudessa,  aistien säätelyssä, sosiaalisissa taidoissa ja tunteiden tunnistamisessa. Lapsella tai nuorella voi olla vaikkapa adhd, add, tourette, dysfleksia, asperger, aistiherkkyyttä, ahdistusta tai levottomuutta. Ihan yhtä hyvin voi myös olla, että mitään virallista diagnoosia erilaisuuden selittämiseksi ei edes ole, vaikka lapsi katsoisikin maailmaa ja prosessoi asioita omalla, uniikilla tavallaan.

Pysähdy hetkeksi ja mieti ympärilläsi olevia ihmisiä; kollegoja töissä, ystäviä, lapsia, sukulaisia ehkä jopa itseäsikin. Mitä näet heissä? On nimittäin hyvin mahdollista, että lähipiiristäsi löytyy yksi tai jopa useampi neurokirjolla oleva ihminen. Tutkimusten mukaan joka viides ihminen on neurokirjolla. Se on globaalisti enemmän kuin 1, 5 miljardia ihmistä. Ja silti, neurokirjon ihmiset nähdään yhteiskunnassa erilaisuutensa kautta, työyhteisön kummajaisina tai koulussa häirikkötapauksina. Tai sitten heidän olemassaoloaan ei nähdä lainkaan.

Nepsy näkee sen, mitä muut eivät

Yhteiskunta tarvitsee kipeästi isoja muutoksia siihen, miten neurokirjolla olevat ihmiset ja erityisesti lapset kohdataan, miten heitä ymmärretään ja ennen kaikkea miten heitä tuetaan nykymaailmassa ja meidän yhteiskunnassamme, kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.

Neurokirjon ihmiset tuovat maailmaan ajattelua, jolla syntyvät ratkaisut monimutkaisiin ja kaikista viheliäisimpiin ongelmiin, ja juuri tällaista osaamista ja osallistumista me kipeästi tarvitsemme yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn varmistamiseksi. Neurokirjolla olevat ihmiset näkevät ja tuntevat sellaisia asioita, jotka jäävät meiltä muilta piiloon. Mutta vain, jos heidän vahvuuksiaan kannatellaan, heidän potentiaalinsa nähdään ja ympäristö sopeutuu ottamaan heidät osallisiksi yhteiskuntaamme. Mukaanottamisen täytyy alkaa jo lapsen varhaisista vuosista ja lapsen sen aikaisista yhteisöistä.

Kun koulu tappaa nepsylapsen unelmat   

Normaalit lapset, ne jotka yleensä suhtautuvat mutkattomasti muutoksiin, tottelevat kiltisti ja ottavat mukisematta vastaan opettajan tehtävät, saavat vähemmän opettajan huomiota, koska erityistä tukea vievät lapset vievät leijonanosan opettajan ajasta. Joskus tilanne on toisin päin ja luokassa on iso, levoton joukko lapsia, jotka kaikki taistelevat opettajan hyvin rajallisesta huomiosta. Kun resurssit eivät riitä erityisten tarpeiden huomioimiseen, neurokirjolla olevat lapset usein kärsivät eniten. Eräs neurokirjolla oleva poika sanoi kerran äidilleen: koulu tappaa unelmani. Näin se joskus menee samanlaisille suunnitellussa maailmassa. Pitäisikin huomioida myös oppilaan yrittäminen, ei vain tehtävistä suoriutumista. Neurokirjon lapsi joutuu pinnistelemään tavallista enemmän, ja silti häntä kehotetaan tsemppaamaan ja yrittämään kovemmin, mikä johtaa epäonnistumisen kokemuksiin ja koulukielteisyyteen.

Monet neurokirjon lapset ovat poikkeuksellisen lahjakkaita ja kyllästyvät helposti päiväkodissa, esikoulussa ja koulussa. Toisilla voi olla pulmia aistien säätelyssä, tunnetaidoissa ja kavereiden kanssa. Tämä voi luoda omat pulmansa oppimiselle. Neurokirjon lapset myös kuormittuvat muita lapsia helpommin. Säätelemättömänä kuormitus aiheuttaa lapselle jatkuvan, toksisen stressitilan, joka niin ikään kaventaa oppimista. Lisäksi lapsen jatkuva kuormitus synnyttää poikkeuksellista käyttäytymistä ja levottomuutta, joka nähdään usein häiritsevänä ja rangaistavana. Nähdään pinnalla oleva käyttäytyminen, ei juuri syitä pinnan alla.

Lapsen erityisyys vaientamalla sammutetaan myös luovuus. Nepsylapsia myös useammin kiusataan heidän erilaisuudestaan, ja heidät leimataan helposti hankaliksi. Eikä vie kauan, kun he pian jo sisäistävät sen pitkälle aikuisuuteen asti kantavan sisäisen leiman, että he ovat virheellisiä tai jotenkin vääränlaisia. Porukkaan sopimattomia. Työyhteisöön kelpaamattomia. Nepsylapsilla on myös suurempi riski tulla potkituksi pois omista porukoista, joka on osaltaan lisäämässä syrjäytymisriskiä. Yhdysvalloissa tunnistetaan jo jopa aivan uudenlainen ja äärimmäisen surullinen syrjäytymisen polku kun nuoret ajautuvat suoraan kouluista vankilaan: from school to crimes to jail.

Työyhteisöjen uudet supersankarit

Onneksi kentältä kantautuu kuitenkin hyviäkin uutisia. Kouluissa tehdään upeaa, sitkeää työtä sen eteen, jotta neurokirjolla olevat lapset saisivat kaikki tarvitsemaansa tukea ja heillä olisi mahdollisuus oppia omalla tavallaan, jokaisen vahvuuksia vaalien. Monimuotoisuuden lisäämiseen ja neurokirjon ominaisuuksien hyödyntämiseen panostetaan nykyisin myös liike-elämässä.

Ajattele vielä hetki omaa työympäristöäsi: moni lähipiirissäsi ja ehkä itsekin työskentelet sellaisessa organisaatiossa, jonka liiketoiminta ja tulevaisuuden kilpailuetu vaativat uudenlaista ajattelua, uudistamista ja out of the box -ajattelua.

Monet artikkelit työelämän diversiteetistä viittavat sukupuoleen ja etniseen taustaan tai ihon väriin, mutta jättävät vielä huomioimatta yhden tärkeän ja yhteiskunnallisesti merkittävän näkökulman, nimittäin neurodiversiteetin. Neurokirjolla olevien osaajien taitoja ja organisaation uudistumiskyvykkyyttä lisäävää lahjakkuutta tarvitaan nyt, erityisesti COVID-19- kriisin jälkimainingeissa ehkä enemmän kuin koskaan.

Jos katsoo nykyajan menestyneimpiä yrityksiä maailmalla, vastaan tulee sellaisia nimiä kuten Elon Musk, Richard Branson ja Steve Jobs. He ovat kaikki uudistajia, ja heillä on myös kaikilla ainutlaatuinen oma tapansa hahmottaa maailmaa. Juuri nämä erityiset ominaisuudet ovat saaneet heidät ratkomaan haastavia ongelmia ja tekemään täysin uusia ja menestyksellisiä aluevaltauksia. Maailmalla myös esimerkiksi Hewlett Packard, Microsoft, Ernst & Young etsivät aktiivisesti neurokirjolla olevia työntekijöitä ja janoavat heidän arvokasta osaamistaan. Ultratest-nimisessä yrityksessä, joka on kahden MIT:sta, yhdysvaltalaisesta huippuyliopistosta, valmistuneen nuoren oma yritys, 75 % työntekijöistä on neurokirjolla, ja yrityskulttuuria on muutettu heille sopivammaksi.

Myös Suomesta kuuluu upeita uutisia. Innostavaa esimerkkiä näyttää mm. Siili Solutions, joka on erottautunut esimerkillisellä tavalla neurokirjon monimuotoisuuden vaalimisessa sekä erityislasten vanhempia tukien, että henkilöstön monimuotoisuutta vaalien.

Meillä on paljon vielä tekemistä, mutta suunta on oikea. Paradigman muuttamiseksi ja yhteisen entistä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitsemme jokaisen mukaan näkemään ja vaalimaan erilaisuutta. Maailma muuttuu yksi teko kerrallaan. Mikä se sinun kohdallasi on?

Riikka Seppälä,

Erityisvoimia.fi sivuston toinen perustaja, valmentaja.