Haittaluokan ulottumattomissa

Vielä 600 metriä autolle, ajattelen hikikarpaloiden valuessa otsaani pitkin.

”Sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva haitta estää henkilöä itsenäisesti kävelemästä ja tästä liikkumista vaikeuttavasta sairaudesta, viasta tai vammasta johtuva haitta kuuluu vähintään haittaluokkaan 11”. (traficom.fi)

Vielä 600 metriä autolle, ajattelen hikikarpaloiden valuessa otsaani pitkin. Vielä vähän aikaa- ja yritän väistellä nopeita ja voimakkaita liikkeitäsi. Työnnät pääsi lujasti päätäni vasten, niin että sattuu. Sinun poskesi poskeani vasten, kuin hakien minusta maadoitusta. Kävely on vaikeaa nyt minullekin. Sinä tarraudut lujempaa kiinni ja silmälasini lentävät asfaltille. Pidetään tauko.

Lasken sinut maahan ja pyydän sinua irrottamaan otteesi, mutta mitään ei tapahdu. Rimpuilet minun kaulassani kiinni etkä suostu laittamaan jalkojasi maahan, kunnes kumarrun ja saan otteesi irtoamaan. Käyt selällesi makaamaan ja haukut kuin koira ja kauhot käsilläsi ilmaa kuin uisit koiraa. Et välitä pääsi alla olevasta vedestä, jäästä tai lumesta, et edes ympärilläsi olevista katseista. Käännät poskesi kohti asfalttia tunteaksesi sen kylmän kosketuksen ihollasi, sillä se rauhoittaa – sinua.

Siinä me olemme, keskellä katua ja matkaa on vielä paljon edessä. Matkaa, minkä muut ikäisesi kävelevät reippaasti. Sinä välillä pomppien ja säntäilen tai kuten nyt, roikkuen minun kaulassani, poskesi kiinni poskessani tai nyrkki kiinni hiuksissani, kunnes en enää jaksa sinua kantaa.  Konttaat ehkä metrin tai pari kiljuen ja haukkuen kuin koira. Nostan sinut jälleen syliini.