Kokemuksemme nuorisopsykiatrian poliklinikan toiminnasta

Odotimme yli kuukauden, että nuoren oma lääkäri soittaisi lääkeasioissa.

Nuori oli lopettanut ADHD-lääkkeen käytön sivuvaikutusten takia. Koulunkäynti oli lääkkeen haittavaikutusten takia kärsinyt todella paljon. Myös opettajat olivat huolissaan nuoren jaksamisesta. Nuori itse oli turhautunut ja masentunut tilanteesta.

Melkein joka viikko me vanhemmat laitoimme vuorotellen viestiä sairaanhoitajalle, joka lupasi välittää huolemme nuoren lääkärille. Ei mitään vastausta tai selitystä, miksi emme saa soittoaikaa. Olimme vanhempina hyvin stressaantuneita, koska meillä on kokemusta parin vuoden takaa lasten psykiatrisesta osastohoidosta, kun lasten poliklinikan resurssit eivät riittäneet lääkärin tapaamiseen noin kuukauteen, vaikka tilanne oli jo hengenvaarallinen lapselle.

Mutta… ta daa. Varasimme samalle lääkärille ajan yksityiselle puolelle, ja hän soitti meille viikon päästä. Hänellä oli aikaa jutella noin 55 minuuttia, ja uusi lääke lähti kokeiluun. Lääkäri on alansa huippuja, joten nuoremme on osaavissa käsissä, kun vihdoin saimme häneltä ajan. Toki lasku tulee perässä. Meillä on onneksi lapsivakuutus. Mutta suurella osalla ei ole ja he odottelevat myös soittoa, jota ei välttämättä viikkoihin tule, jos koskaan.

Räikeää epätasa-arvoa, myös muita nuorten poliklinikan asiakkaita ajatellen, koimme silloinkin kun olimme ensimmäisessä neuvottelussa noin vuosi sitten. Meillä oli mukana pino lausuntoja sekä lasten psykiatriselta poliklinikalta että yksityiseltä lastenpsykiatrilta, ja kaikissa niissä lapselle suositeltiin neuropsykologista kuntoutusta. Ensin pitäisi tehdä kuitenkin neuropsykologiset tutkimukset, joihin heillä kestäisi päästä noin vuosi ja toinen vuosi, että saisimme heidän kauttaan neuropsykologin.

Meillä ei ollut enää aikaa odottaa, kun olimme asiasta jo vuosia turhaan taistelleet lasten polin puolella. Mutta, koska meillä on lapsivakuutus, niin heille sopi vallan mainiosti, että heidän lääkärinsä kirjoittaa lähetteen yksityiselle neuropsykologille, joka tekisi tutkimukset. Vakuutuksemme maksoi noin 1000 euron tutkimukset, jonka jälkeen haimme Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta: tutkimuksen, julkisen puolen hoitotahon lääkärin lausunnon ja meidän oman hakemuksemme perusteella. Tähän kaikkeen meni noin kolme kuukautta. Yläkoulu olisi ollut ohi, jos olisimme odottaneet, niin kuin ne asiakkaat, joilla ei ole rahaa tai lapsivakuutusta tutkimuksiin.

On sanomattakin selvää, että lapset ja nuoret ovat hyvin eri asemassa psykiatrian asiakkaina. Me olemme väsyneet julkisen puolen riittämättömiin resursseihin ja jopa heitteillejättöön, jota lapsemme on kokenut niin lasten- kuin nuorisopoliklinikan puolella. Tästä eteenpäin tapaamme nuorellemme nimettyä lastenpsykiatria yksityisellä puolella. Näinhän ei asian tietenkään kuuluisi olla ja teemme asiasta muistutuksen ylilääkärille.